Money makes the world go round, the world go round...ja Kit Kat Klubilla juhlitaan aamuhämärään asti. Perjantai kotona ja täällä todennäköisesti katellaan telkkaa aamuhämärään asti! Mulla on menoillaan vanhojen klassikoiden kausi. Tänään katsoin Liza Minellin tähdittämän the cabaret -leffan, joka löytyy muutaman muun klassikon ohella viime viikolla ostamastani 1001 movies you must see before you die -teoksesta. Mulla ei ole mitään musikaalielokuvia vastaan, päinvastoin, jos ne on hyvin toteutettuja niin katselen niitä oikein mielelläni. Tässä leffassa oli vielä hienosti eroteltu todellisuus ja haavemaailma juuri laulun ja kabareen avulla. Filkka sijoittuu vuoteen 1931 ja siinä seurataan natsismin nousua Saksassa ja toisaalta kabareen pimeää ja dekadenttia hurmosta, jonka suojiin sekä kuulijat että esiintyjät pakenevat. Huolesi kaikkoavat kabareessa!

 

Hui, se on nyt heinäkuu :0) Eikä enää kauaa kun olen Suomessa ja saan taas aloitella uusia projekteja! Rakastan projekteja -suunnittelua etenkin kun laitan asiat ensin järjestykseen päässä, kirjoitan listoja ja ideoin, askartelen, toteutan. Ensin pitää kuitenkin laittaa asiat järjestykseen täällä Shanghaissa. Ensiviikolla on kokeet heti viikon alussa ja sen jälkeen voin vapaasti omistaa aikani pakkaamiselle, järjestelyille, postitukselle jne. Kavereitakin pitää nähdä, käydä shoppailemassa, istuskella kahviloissa ja katsella illan hämärässä Shanghaita.

Huomenna käyn taas kangasmarketilla sovittamassa suunnittelemaani iltamekkoa. Piirsin mallin itse ja valitsin kankaaksi tumman, herkullisen suklaanruskean silkin. Malli on hyvin yksinkertainen hieman yli polven ulottuva ja ilman olkaimia. Impossible to screw up :0) Toivottavasti mekko onnistuu hyvin ja istuu tällä kerralla moitteettomasti, viime kerralla sovituksessa huomattiin, että sain pidellä tekelettä käsin ylhäällä!

Kuuntelen tässä samalla uutta flamenco-levyä, jonka kyllä ostin jo viime viikolla, mutta en ole ennemmin päässyt kuuntelemaan. Fire & Passion...The New Flamenco sisältää kokoelman suosittujen artistien uutta tuotantoa ja kuulostaa kyllä näin ensikuuntelulla ihan hyvältä. Tomatito pysyy kuitenkin flamencokitaristisuosikkinani...häneltäkin näyttää olevan kaksi kappaletta. Kuunnellaan tuo numero kahdeksan uudelleen.

Filkkojakin olen ehtinyt katsoa rutkasti viime aikoina, tänään ahmin lauantain kunniaksi kolme! Viimeisin Rocky, Passion of the Christ ja Philadelphia päätyivät hetken harkinnan jälkeen katselulistalle ja katselun jälkeen kierrätyskansioon. Rocky oli ihan hyvä, liikaa vain nostalgista muistelua (ja missä ne upeat biisit kuten nelosessa???). Passion of the Christ toimi ja näytti omasta mielestäni jälleen kuinka hyvä ohjaaja Mel Gibson on, en kuitenkaan lisäisi tätä leffaa kokoelmaani koska kuvaus on erittäin raskasta ja paikoin rutistelin peitonkulmaa...Vika filkka, toi Philadelphia, on jo vanhempaa tuotantoa ja mietinkin että miten olen tän ohittanut (on varmaan telkastakin tullu muutamat kerrat...). Ihan mukava pätkä.

Mitäs muuta...Sain uuden kännykän muutama päivä sitten. Motorolan ohuen, mattamustan simpukkamallin ja sitä nyt olen opetellut käyttämään maanpetturin tunne niskassa :0) On sitä Nokiaa nyt tuettu ihan tarpeeksi vähäksi aikaa! Kotoota löytyy Nokia-mallien museonäyttely, täytyy varmaan vitriini ostaa..."Ja vuonna 1999 puhuin tähän kännykkään..." Läppäriin tuli myös ostettua kamera, jonka saa näytön päähän kiinni ja kääntyy siinä joka suuntaan.

Australialaisen Cate Blanchettin tähdittämä draamajännäri the gift seitsemän vuoden takaa oli yksi viikonloppuna katsomistani leffoista. Tykkään Blanchettistä paljon, mutta kyseisessä leffassa ei mielestäni ollut tarpeeksi kiehtovaa juonta, jotta näyttelijä olisi päässyt esiin tuttuun tapaansa eteerisellä olemuksellaan. No joo, toivon parempaa suoritusta vielä näkemättömiltä leffoilta elizabeth I ja the man who cried (jossa myöskin ihana Johnny Depp!!!). Cate Blanchett tekee toki hyvän suorituksen meediona, jolla on näkemisen lahja ja kyky ratkaista murharikoksiakin...Kuulostaa tutulta. Ah. Näkijä-sarjahan tuli telkasta vielä silloin kun lähdin. Moneskohan tuotantokausi on nyt meneillään?

Toinen tänään urakoimani leffa ja sekin melkein kaksituntinen the way of the gun (2000). Mjoo, yritän siis katsoa alta pinon leffoja ennen Shanghaista lähtöä, jotta mun ei tarvitse raahata kaikkia Suomeen :0) Perusjännäri, Benicio Del Toron ja Ryan Phillippe pääosissa yrittävät pikkurikosten sijaan haukata isompaa palaa kidnappaamalla rikkaan pariskunnan syntymättömän lapsen sijaisäidin. Ideana on siis se vanha, rahat mulle ja muija sulle. Aika pintapuolinen, välistä oikein viihdyttävä.

Kivaa, että Shanghaista löytyy ruotsalaisiakin elokuvia. Tämän katoin tänään ja oli hyvä. Teema on omasta mielestäni tuttuun tapaan ruotsalainen eli yhteiskunnan ruotimista ja kyseenalaistamista. Kerronta jättää paikoin sanattomaksi filkan seuratessa kolmen ihmisen taistelua elämän perusoikeuksista.